Saanko raakakuvat? (sama syy miksi leipuri ei anna taikinaa)

Jo ennen kuin perustin toiminimen valokuvaamiselle sain kuulla useammasta lähteestä kuinka asiakkaat pyytävät usein valokuvaajalta raakakuvia. Perustettua toiminimi odotin tätä interaktiota asiakkailta useampaan otteeseen, mutta omalle kohdalle se ei kuitenkaan sattunut. Tai no, kerran joskus alkuaikoina, mutta asiakkaan käsitys raakakuvista ei ollut se mitä raakakuva on, joten sitä ei lasketa. Mikä on raakakuva? Miksi ajatus raakakuvien luovuttamisesta aiheuttaa valokuvaajalle “pakene tai taistele” -reaktion tai parhaimmillaan jopa on loukkaavaa valokuvaajaa kohtaan? Mäpäs vähän avaan ajatuksia tähän blogiin.

Ensinnäkin raakakuva on aivan täysin käsittelemätön, leikkaamaton, croppaamaton ja sommittelematon kuva jonka rakennetta ei ole käsitelty millään tavalla. Se on kuva luonnollisimmassa muodossa mitä ollaan viimeksi nähty filmimaailmassa. Filmikuvan käsitteleminen on nykyään paljon helpompaa, mutta jo ennen mun syntymää, värimaailmaa ja valotuksen korjaamista käsiteltiin itse filmillä. Jokaisella filmillä oli oma värityksensä, mutta soveltuivat myös eri tilanteisiin kuten sisätiloihin tai eri valaistukseen kuten tungsten tai päivänvalo. Kuvan sommittelu oli kokonaan kuvaajan käsissä kuvaa ottaessa. Oliko kamera 2 astetta liian kallellaan oikealle? Kuva jäi 2 astetta liian kallelleen oikealle.

Mutta raakakuvahan on kuva vain luonnollisimmillaan, miksi sen pitäisi loukata kuvaajaa? Niin kuin blogin otsikkokin jo sanoo, et sä tilaa leipurilta leipää ja kysy jos voisitkin ostaa taikinan tai keski-iän kriisissä meet autokauppaan ostamaan Porschea ja pyydätkin vaan renkaat, kuoren ja muut osat koska kokoat sen itse. Kuvan kokonaisuus ja lopputulos on yhtä kuin valokuvaajan tyyli ja imago. Kuvat näkyvät muulle maailmalle ja kaikki kuvaajat haluavat näyttää parastaan aina kun mahdollista, jotta se voisi herättää mahdollisten uusien asiakkaiden huomion. Nykypäivänä kun muutenkin on paljon hektisempää, oli kyse sitten häistä tai hautajaisista, on pieneen aikatauluun joskus mahdutettu paljon tapahtumaa ja ei valokuvaajan tehtävään kuulu pysäyttää tuota aikataulua joka hetki sen takia, että saadaan hyvä kuva. En mä muista tiedä, mutta mä oon ainakin, varsinkin tapahtumissa, jatkuvasti valveutuneessa tilassa etten missaa mitään merkittävää ja saisin sarjatulitettua kuvia minkä kerkeän. Yleensä nuo sarjatulitetut kuvat on semmoisia, että yksi kymmenestä on priimaa ja kehityskelpoinen, eikä luonnollisessa tilassa ole mitenkään julkaisukelpoinen.

Mutta ei tää tietenkään päde kaikkien kuvaajien kohdalla. Maailma tietty on valehtelijoita pullollaan, mutta osa kommenteista asiaan liittyen tuolla internetin ja somen eetterissä on “ei mulla ole sitä mitään vastaan, mutta..” ja yleensä se mutta on se, että kuvista pyydetään lisämaksu jolloin asiakkaalle luovutetaan kuvien täysi käyttöoikeus ja kuvaaja pesee kuvista kätensä. Eli yksikin kuva joka julkaistaan luonnollisessa tilassaan tai asiakkaan editoimana, ei saa sisältää merkintää kuvaajasta. Ajatuksena itselle tää on aivan absurdia. Miksi edes maksaisit enemmän raakakuvista? Aivan sama osaatko editoida, mutta joku on jo siihen hintaan luvannut editoida kuvat niin eikö olis vaan helpompaa ottaa palvelus vastaan? Ihan yhtä hullua olisi vaan ostaa se taikina extra hinnalla, että voisit laittaa sen omaan uuniin koska “osaathan säkin leipoa”.

Tästä meinas tulla jo pienoinen räntti, pahoittelen. Positiivisena asiana on kiva nähdä, että asiakas esim. on itse halukas editoimaan kuvia. Onhan se silloin tällöin ihan kivaakin, varsinkin onnistuneiden kuvien kohdalla. Ennemmin kannustaisin hommaamaan kameran ja ottamaan omia raakakuvia. Ymmärrän kyllä asiakkaankin kannalta asian miksi raakakuvia voisi vaatia. Tai oikeastaan en. Ei niitä kukaan oikeastaan tarvitse muu kuin kuvaaja itse.